No, sainpas luettua Ruth Rendellin Nokikolarin poika -kirjan. Sekin teki tiukkaa aloitellessa, mutta sitten ei meinannut raaskia käsistään laskea ennen loppua. Se, että aloin jo aavistella lopun ei haitannut, mutta täytyy kyllä myöntää, että lopusta tuli silmäillen harpottua useampi sivu. Ihan hyvä kuitenkin.